Tänään oli ensimmäinen päivä leikkaussalissa. Oli ehdottomasti odottamisen arvoista! Juuri sitä mitä kaipasin; verta ja suolenpätkiä. Ensiki oltiin vaan vähän hukassa. Mentiin kolmanteen kerrokseen, sinne mihin se edellisen paikan ohjaaja meidät käski. Kierreltiin ja kaarreltiin ja oltiin aivan hukassa. Kaikki yritti selittää meille kiinaksi, mutta me poloset ei osata ku numerot. Sitte tuli joku joka puhu enkkua. Se oli aivan äimän käkenä, että ei meille pitäny tulla opiskelijoita. Myöhemmin kävi ilmi, että sinne mihin meidän piti oikeesti mennä niin niille tuli iso lauma kinukkiopiskelijoita. Selittelyjen jälkeen se ohjas meidät kerrosta alemmas. Sielä me sitte pätevänä taas kierreltiin ja kaarreltiin ja oltiin aivan hukassa. Viimein Anne meni kysyyn yheltä lääkäriltä, että tietääkö se jotain. Vastaus oli, että teidän opettaja odottaa teitä aulassa, mun pitää mennä huoneeseen kaksi(?) Vähä kateltiin toisiamme ja päätettiin sitte lähtä vielä kerrosta alemmas ku siellä vois olla tää "aula". No alas ku mentiin niin heti tuli kinukkihoitaja meitä hakeen. Selitettiin sitte miten oli käyny ja, että ei meille ollu kerrottu, että joku ois vastassa.

Viimein matka kohi leikkaussaleja alkoi. Vaihdettiin vaatteet ja laitettiin pussin kenkien päälle. Näitten leikkausosasto oli jotain aivan mahtavaa! Kahessa kerroksessa molemmissa jotain 12 salia. Ensin oli käytävä, sitten vieressä saleja, aseptinen käytävä ja saleja, sitte vielä heräämö. Siellä aseptisessa käytävässä säilytettiin kaikkea leikkaustavaraa ja siellä ei saanu turhaa rampata. Se oli niinku niitten salirivien välissä. Salista pääsi sitte kahteen käytävään pois. Kurkattiin yhteen saliin. Se oli valtava! Se ohjaaja vaan sano, että tää nyt on tämmönen pieni sali :D

Sitte se kyseli, että mitä me haluttais nähdä. Ite sitte vielä ehotti sydän- ja aivokirurgiaa ja keisarinleikkausta. Keskiviikkona on ilmeisesti keisarinleikkaus, tiistaina aivokirurgiaa ja tänään oli mahtavaa: oltiin seuraamassa keinotekoisen aorttaläpän laittoa. Vai miten sen nyt sanotaankaan ammattimaisesti. Siellä salissa oli tyyliin parhaillaan 20 ihmistä. Me saatiin vaan kurkkia siitä potilaan pään yli sitä sydäntä ku se pomppi. Kirugit oli tosi mukavia, ne selitti koko ajan mitä tekee ja mitä tulee tapahtuun. Kohta sitä verta vaan alettiin pumppaamaan ulos siitä ihmisestä ja ne aukasi sydämen. Sitte tuli sisään joku huippukirurgi, ne sano sitä professoriksi. Oli mahtava nähä ku se vaan leikkeli ja ompeli sydäntä. Sydän näytti muuten sisältä ihan niiltä sienen alaosassa olevilta lärpäkkeiltä. Sydän näytti siis sisältä sieneltä. Vielä kerran, oli mahtavaa. Tai aivan uskomatonta.

Töitten jälkeen sitte päätettiin mennä rentouttavaan jalkahierontaan. Mulle sitte tuli tällä kertaa naishieroja. Sini vaan tokas, että jos tää on se sama ku sillä niin on melko kovat peukut. No tällähän oli! Kävi joko kipiää tai kutitti. Ja sitte se jotenki ihmeellisesti mäiski mua koko ajan. Siis ihan oikeesti hakkas vaan nyrkeillä tai kämmenellä mun jalkoja! Mulla meinas ihan itku päästä. Tuskallisin tunti tuossa rakennuksessa. Edes full body massage-tapahtuma ei vedä vertoja tuolle.

Ajateltiin sitte Sinin kans kävästä Decathlonissa. Se on ranskalainen urheiluliike. Siellä oli kaikkea laatutavaraa ihan sikahalvalla! Ajattelin, että vois ostaa vaikka mitä sieltä. Tietäis ainaki ostavansa kestävää tavaraa. Ostin mää sieltä semmosen ihanan hatun jo.

Nyt oon sitte taas kotona, vaikka ei meinattukaan saada bussia Zhoupusta. Mikään ei tuntunu menevän meille päin. Vaikka mää oon kyllä alkanu epäileen, että kaikki bussikuskit ei osaa lukea. Taaskaan ei tuu uutta tekstiä ennen ku on tullu kommentteja. Tarvin tosi monta!